Ryhmä-X 6/87

1. Spiraalipolut

2. Magneton oikeudenkäynti!

Käsikirjoitus: Chris Claremont

Piirrokset: John Romita Jr.

Tussaus: Dan Green

Nyt kun näitä lehtiä lukee aikajärjestyksessä melko ripeään tahtiin, huomaa miten nopeasti Rachel Summers kohoaa enemmän tai vähemmän päähenkilöksi. Hän tupsahti tulevaisuudesta, hengasi hetken aikaa vähän keskiöstä syrjässä, mutta on nyt paitsi joukossa mukana, myös tapahtumien keskipisteessä jatkuvasti. Aika moni kansikuvakin on keskittynyt Racheliin. Eikä siinä mitään – minusta hän on mahdottoman kiehtova hahmo traumoineen, patoutuneine aggressioineen, epäkonventionaalisine toimintatapoineen. Tässä numerossa, kuten kansikin kertoo, Rachel saavuttaa tietyn kulminaatiopisteen, ja muuttuu äitinsä tavoin Feenixiksi, missä roolissa sitten jatkaakin hamaan tulevaisuuteen. Ja jos Rachel oli hieman vaikeasti hallittava jo aiemmin, miten käy kun hänellä on yhtäkkiä melkein loputtomat voimat... Muuttumiskohtaus on muuten huikea. Kylmät väreet, män.

Muitakin merkittäviä muutoksia tapahtuu: Mystikko onnistuu juonittelemaan entisen Pahojen mutanttien veljeskunnan hallituksen käsikassaraksi nimeltä Vapausvoima, ja ensimmäiseksi tehtäväkseen nämä saavat Magneton pidättämisen. Hiljakkoin kuvioihin palannut ja näennäisen parannuksen tehnyt magnetismin mestari on polttouhrien muistomerkillä järjestettävässä tilaisuudessa, jossa keskitysleirin läpikäyneet etsivät tietoja sodan jalkoihin kadonneista sukulaisistaan.

Claremont tuo nyt Magneton menneisyyttä natsien vainojen uhrina hyvinkin päällekäyvästi esiin, mutta tämä on yksinomaan mielenkiintoista; juuri tämä pimeän ja valon vaihtelu on tehnyt Magnetosta yhden Marvelin kiinnostavimmista hahmoista, ja niinpä tämän lehden loppuosassa käynnistyvä Uncanny X-Menin kahdessadas numerokin keskittyy häneen. Vapausvoima nimittäin onnistuu tehtävässään: he tulevat muistomerkille pidättämään Magnetoa, ja sen sijaan että alkaisi mahdollisia sivullisia uhreja vaativaan taisteluun, Magneto antautuu. Hänen oikeudenkäyntinsä tapahtuu Pariisissa, jonne tapahtumat siirtyvät.

Tämä oikeudenkäynti (johon asti ei ihan vielä tässä numerossa päästä) oli aikoinaan minusta rajua settiä. Kovin aikuista luettavaa, ihan eri kaliiperia kuin superhahmojen taistelut tai avaruusremellykset – enkä nyt tarkoita että niissäkään mitään vikaa olisi. Silti tässä Claremontilla on erittäin realistinen ote. Kohuoikeudenkäynnin aiheuttama kansankuohunta välittyy hyvin mediaraporteista, on Ryhmä-X:n nimeä käyttäviä terroristeja jotka iskevät eri kohteisiin ympäri Eurooppaa, ja keskiössä Hitleriin verrattava (mikä ehkä ampuu vähän yli...) Magneto, mutta onko hän terroristi, kansansa vapaustaistelija, olosuhteiden uhri?

X-miehet pelmahtavat hekin Pariisiin kätevästi Asgårdista teleportaten; he nimittäin poikkesivat tämän lehden aikana eeppisellä Asgårdin-keikalla, joka onneksi saatiin myöhemmin Suomeenkin: vuonna 1989 kyseinen stoori vie puolet Ryhmä-X:n numeroista. No, tällä kertaa ei menneitä liiemmin selitellä, mutta onpa Storm napattu taas kyytiin, ja kun Kyklooppikin oli sattumalta Xavierin kartanolla kun alkoi tapahtua, on hänkin nyt Pariisissa. Ryhmä on itse asiassa muutamien viime numeroiden jälkeen melkoisen isolukuinen. Xavier on paikalla ennen kaikkea avustajana huikeaksi mediatapahtumaksi nousseessa oikeudenkäynnissä, mutta hänen fysiikkansa on pettämässä, "hermot, veri, maksa, sydän", luettelee Moira MacTaggert kysyttäessä mikä kaikki Xavierilla on pielessä. Jos hyvin käy, hän elää nähdäkseen mitä oikeudenkäynnissä ratkaistaan...

Loppuhuomio: Hauska veto Semiciltä laittaa lehden takakannen tilauskupongin oheen kuva Jean Greystä Pimeänä Feenixinä. Sellainen tytär kuin äitikin...

Arvio: Jo jonkin aikaa kohti realistisempia ja karumpia juonikuvioita kulkenut lehti ampaisee syvälle kun kansainvälisen terrorismin oikeudenkäynti alkaa median valokeilassa. Rachelkin saavuttaa potentiaalinsa ja vähän ylikin. Tätä lukiessa tunsi aikoinaan olevansa tärkeiden tarinoiden äärellä, ja lehti pitää otteessaan edelleen.