Hämähäkkimies 3/84

1. Haihattelijat

2. Keskeytyksiä

Käsikirjoitus: Roger Stern

Piirrokset: John Romita Jr

Tussaus: Dan Green / ?

Taas harpataan Hämis-kokoelmassani kuukausikaupalla eteenpäin, mutta onneksi edellä käsittelemässäni numerossa miellyttävää jälkeä aikaansaanut tiimi jatkaa – jopa miellyttävämpänä, koska tussaaja Jim Mooney on toistaiseksi passitettu muualle. Tämän numeron tussaajia ei tyypillisen epämääräisissä suomennos-krediiteissä mainita, mutta väittäisin olevani sen verran kouliintunut Marvel-lukija, että kyllä tämän on pakko olla Dan Greenin tussijälkeä. Näyttää nimittäin sen verran tutulta tämä lopputulos; tämä kaksikkohan kuvitti niin pitkään X-Meniä, että kuvitus kävi kyllä tutuksi. No myönnettäköön, että bongasin Greenin signeerauksen myös tuosta kansikuvasta. Toisessa tarinassa Romitan piirrokset saavat jokseenkin siloitellumman viimeistelyn, eikä se huonoa jälkeä olekaan, joskaan ei Greenin työlle pärjää.

Tietynlainen välinäytös tässä numerossa on kyseessä, eikä sellaisissa mitään vikaa ole. Haihattelijat on kooste Hämähäkkimiehen ja muutaman hänen lähipiiriinsä kuuluvan henkilön päiväunista – näppärä tapa kirjoittaa esiin näiden hahmojen haaveita ja tavoitteita. Varsinkin Mary Janen (joka on jälleen kuvioissa mukana ilmeisesti vietettyään pitkään Floridassa) toiveuni näyttelijämaailman supertähteydestä on kiinnostava, koska juuri sinnehän käsikirjoittaja David Michelinie hänet muutamaa vuotta myöhemmin vei, minkä juonikuvion onnistumisesta voi kyllä olla montaa mieltä. Mutta vielä tässä kohdin MJ vasta haaveilee siitä epärealistisesta tilanteesta, että olisi aikansa julkkiksia tunteva kaikkien palvoma tähti.

Enimmäkseenhän nämä ovat aika hauskoja vinjettejä eri henkilöhahmojen arjesta. Varsinkin J. Jonah Jamesonin (kanteenkin päätynyt) unelma Hämähäkkimiehen peittoamisesta on mainio, ja toisaalta Jameson on pääosassa Hämiksen omassa päiväunessa – nämä kaksi ovat kyllä toisilleen pahanlainen pakkomielle. Toisaalta Peter Parkerin itsetunnon puutetta kuvaa mainiosti, että hänen huikean hienot kuvitelmansa kääntyvät lopulta silkaksi painajaiseksi, kun kaikki Hämähäkkimiestä kunnioittamaan saapuneet supersankarit lopulta hylkäävät hänet tajuttuaan että maskin takana on oikeasti pelkkä luuseri.

Toinen tarina jatkaa jo viime vuonna alkanutta alamaailman perusjampan Nenä Nortonin juonta, enkä minä edelleenkään ole oikein perillä mistä tässä on kyse. Alkaa hienoisesti epäilyttää, etten tätä ehkä pitäisi Sternin onnistuneimpana juonikuviona, vaikka kaikki puuttuvatkin osat saisin joskus luettavakseni. Hiukan tässä numerossa hämmentää suomennos. Kääntäjän nimeä ei mainita, ja jotkut hahmot on suomennettu totutusta poiketen – esim. Ihmenelosten Möykky onkin nyt Otus. Kirjepalstan nimikin on "Hämäri-kerho", mikä vahvistanee jo edellisessä päivityksessäni heittämäni epäilyn, että Mail-Man on ollut tilapäisesti Hämiksen toimituksesta pois.

Tähän Peterin ja Mary Janen kohtaamiseen sisältyvä sanaleikki ei muuten oikein käännöksenä avaudu. Cheesecake anyone?

Arvio: Välinäytös, mutta viihdyttävä sellainen. Romitan piirrosjälki alkaa muistuttaa yhä enemmän sitä klassista JRJR:ää johon olen suunnattoman mieltynyt. Ei tämä Stern / Romita -kausi suinkaan ansiotta ole maineikas.