MARVEL 1/91: Thor

1. Metsästys!

2. Keijujen maailmaan!

3. Pimeys ja valo

Tarina & piirrokset: Walt Simonson

Tussaus: Terry Austin / Walt Simonson / Bob Wiacek

Kun Thorin edellistä numeroa käsittelin, fiilikset olivat varovaisen positiivisia. Arvostin pieniä kerralla hoidettuja juonenlankoja, ja tarinoita joissa puupökkelön persoonalla varustettu päähenkilö itse ei esiintynyt. Kuvituksestakin paikoin jo tykkäsin, ja kehuin suomennoksen menneen parempaan suuntaan.

Tekee nyt tämän numeron jälkeen perua kaikki tuo positiivisuus. Tämä vuoden ensimmäinen MARVEL – jonka kannessa muuten luvataan että "Malekith kirottu iskee!" aivan kuten luvattiin tuon edellisenkin Thor-numeron kannessa – on mielenkiinnotonta mäiskettä alusta loppuun. Päävihollinen Malekith on tylsä, Thor itse on valitettavasti koko lehden ajan esillä ja etenkin äänessä, kuvitus on eri tussaajista huolimatta sekavaa ja lepsua ja ylipäätään tämä numero on koko 68 sivun mitassaan melkein pelkkää aivotonta mäiskettä. Korjaan: aivotonta mäiskettä, jonka päälle on vuodatettu parin puhelinluettelon verran infantiilia pseudo-pompöösiä dialogia, jonka lukeminen alkaa maistua etikanjuonnilta jo osapuilleen viidennen sivun kohdalla. Viimeksi kun annoin pisteitä suomentajalle siitä, että "Dark Elves" on vihdoin käännetty "Pimeiksi haltijoiksi", niin sekin kehitys on nyt peruttu, ja tässä ollaan kovasti ongelmissa "Pimeiden keijujen" kanssa. Voi hyvää päivää.

Ihan vilpittömästi kysyn: Mistä ihmeestä Simonsonin Thorin maine on peräisin, kun tämäkin lehti on 90% pelkkää tappelua, jota ryydittää taukoamaton pilipalidialogi.

En minä ainakaan jaksa lukea tällaista. En jaksanut silloin aikoinaan, enkä nyt. Luovutan. Hetkellisesti Simonsonin Thor on ollut ihan kelvollista kamaa, mutta tämän numeron päätön kohellus ja kökköinen jumalpönöttely ovat vihonviimeisestä hornasta. Joka ilmeisesti on Maan päällekin tämän numeron myötä viimein laskeutumassa – sitähän on Thorin kotimaisesta ensiesiintymisestä asti pedattu. En jaksa enää tässä vaiheessa pahemmin vaikuttua, ja sitäpaitsi tämä kyseinen talvinen helvettihän on meillä jo nähtykin: Kesän 1986 Ryhmä-X:ssä ja vuotta myöhemmin Hämiksessä.

Tästä ruudusta ihan kyllä pidin, koska se toi mieleeni klassisen Seinfeld-jakson. "I am still the master of my domain!". Heheh.