Tuesday 6 September 2022

MARVEL 9/90: Thor


1. Mitä tapahtui Balder Uljaalle?
2. Ei mikään hieno nainen!

Tarina ja kuvitus: Walt Simonson

Marvelin ukkosenjumala on pääsemässä allekirjoittaneesta voiton päälle tässä jo neljänteen numeroonsa ehtineessä väsytystaistelussa. Ei tämä vieläkään mitään hiuksianostattavan hienoa tavaraa ole, mutta en minä tätä inhoakaan, eikä se edes tympäise enää – olinhan toki jo edellisnumeron äärellä kallistumassa vähän myönteisempään suuntaan.

Kovin paljon meno ei ole muuttunut, etenkin aiemminkin pitkinä venyneet sivujuonet sen kuin jatkuvat, mikä on varmasti aikoinaan vaikuttanut omaan Thor-antipatiaani. Sarjassa ei loppujen lopuksi tapahdu paljoakaan! Mutta kun unohtaa vähän kankean ja totta puhuen mielenkiinnottoman laajemman kaaren (se DOOMia takova paholainen on alkanut alun lupaavan pahaenteisyyden jälkeen vain kuukaudesta toiseen jatkuessaan lähinnä haukotuttaa), tuntuu Simonsonin Thor-kauden vahvuus olevan ennen kaikkea yksittäistarinoissa ja lyhyissä hyvin toteutetuissa kohtauksissa. Tällä kertaa nähdään väkivallattomuusvalan tehnyt entinen miekkasankari Balder Uljas, joka joutuu Lokin väistämättömän huijauksen kohteeksi, ja toisaalla kerrassaan omituinen tappavaa ruokaa pakkosyöttävä tohtori. Kyseinen tarina kietoutuu jotenkin magiaan ja lehden kannessakin esiintyvään Malekith Kirottuun, mutta jää vielä kesken, ja ainakin toistaiseksi se on pikemminkin maanläheinen thrilleri kuin mikään Asgardin jumalien taistelunäytös. Simonsonin piirrosjälkikin on hienoa: aiemmin valittamani lepsuisuus on tässä numerossa vähentynyt, ellen sitten ole alkanut jo tottua tarinoinnin lisäksi Waltin kuvituspuoleenkin.


Eipä silti, osa aiemmista kritiikeistäni on yhä kohdallaan. Toinen ylipitkittynyt juoni Thorin uutta siviiliminää Sigurd Jarlsonia piirittävästä Loreleista (kakkostarinan epähieno nainen, oletan) on kovin toisteinen, ja itse päähenkilö on yhtä persoonaton pökkelö kuin aina. Kuvaavaa onkin, että mielenkiintoisimmat juonet niin tässä kuin Thorin edellisnumerossakin olivat sellaisia, joihin nimihenkilö itse ei liittynyt ollenkaan. Ja tietenkin kaikki se pakonomainen mytologis-hölynpölyinen jumalpönöttely jatkuu entisellään. En tiedä keitä nämä kaikki henkilöt ovat, eikä heidän kankea näennäisarkaainen lörpöttelynsä kiinnosta pätkän vertaa. Tämänkin oletan teini-ikäistä minua Thorissa suuresti ärsyttäneen. Aiemmin kovin moittimani suomennos on tosin ihan pikkuisen parantunut, kun nimimerkki Verlaine on saanut kenkää. Uusi kääntäjä "Takku" (miksi kaikki nämä nimimerkit?) on vähän vähemmän kankea, ja Pimeät Keijutkin ovat viimein vaihtuneet Pimeiksi Haltijoiksi.


Mutta silti: ihan jees numero tämä oli. Sen luki enimmäkseen viihtyen ja Simonsonin paikoin näyttävästä kuvituksesta nautiskellen. On kiva "löytää" nämä lehdet nyt myöhemmällä iällä, kun ne aikoinaan jättivät kovin kylmäksi. Mutta kuinkakohan pitkään Thorin noususuunta jatkuu? Näitä tarinoita kun on tulevissa MARVELeissa tarjolla läjäpäin.



No comments:

Post a Comment