Ihmeneloset 3/83

1. Takaisin alkeisiin

Käsikirjoitus & taide: John Byrne

2. Magneto voittaa!

Käsikirjoitus: Chris Claremont

Piirrokset: John Byrne

Tussaus: Terry Austin

Samaan aikaan kun Hämähäkkimies ilmestyi suomeksi Semiciltä, julkaisi kyseistä lehteä suomentava ja toimittava Mail-Man Ihmenelosia ja Hulkia oman Mail-Man Ky:nsä kautta. Kumpikaan näistä lehdistä ei kuitenkaan ollut kovin pitkäikäinen, ja vuoden 1984 kuluessa ne lopettivat ilmestymisensä, Marvelin kaikki suomennokset siirtyivät Semicille, ja Ryhmä-X aloitti. Itselläni näitä Mail-Manin lehtiä ei juurikaan ollut. Hulkia ei ainuttakaan, näitä Ihmenelosten numeroitakin vain kaksi, joskin tavara on laadukasta – onhan puikoissa John Byrne, jonka monivuotinen työ Ihmenelosten parissa on paitsi kyseisen sarjan, myös ylipäätään Marvelin tuotannon huippuhetkiä. Jatkosarjana näissä Mail-Manin julkaisemissa Ihmenelosissa on Claremont & Byrne -kaksikon kultaa ja kunniaa kerännyt X-Men, mutta koska lehden pituus on vain 36 sivua, ei tästä jatkosarjasta nähdä kuin muutama sivu kerrallaan. Onneksi Semic julkaisi nämä uudestaan kokonaisina aloittaessaan oman Ryhmä-X -lehtensä vähän myöhemmin.

Tämän numeron olen ihan sattumalta itselleni divarista poiminut mukaan; Ihmenelosia tuli vastaan sen verran harvoin, että ei varmaankaan sisällöllä olisi ollut mitään väliä, olisin napannut kuitenkin. Tämä taisi olla ensikosketuksiani Byrnen Ihmenelosiin – joitakin satunnaisia seikkailuja olin tainnut Hämiksen sivuilta lukea, ja vuonna 1988 aloittanut MARVEL-lehtihän näitä sitten julkaisi oikein urakalla, mutta olettaisin että olen tämän lehden ostanut jo aiemmin. Internet kertoi, että tässä numerossa nähtävä Ihmenelosten seikkailu on itse asiassa Byrnen ensimmäinen numero kirjoittaja / kuvittajana lehdessä – en tiedä mitä Mail-Man oli aiemmin Ihmenelosissaan julkaissut. Byrneä edeltäneen Moench / Sienkiewicz -duon tavaraa? Olisipa niitäkin kyllä kiinnostava lukea. Mutta oli miten oli, Byrne on näiden hahmojen parissa täydellisesti kotonaan heti kättelyssä. Dialogi on erittäin luontevaa, tarinan rytmitys on mainio, kuvitus on timanttisen kovaa sekin välittömästi. On kiinnostavaa, että Byrne jo tässä ensimmäisessä soolonumerossaan eksperimentoi erilaisten rasteripaperien kanssa saaden aikaan aika vinkeän näköisiä efektejä esim. veden alla olevia hahmoja kuvatessaan. Myöhemminhän Byrne innostui näiden käytöstä ihan tosissaan; muutenkin hänen viiteen vuoteensa Fantastic Fourin ohjaimissa mahtuu mukavasti supersankarisarjakuvan konventioilla ja tekotavoilla kikkailua.

Itse tarina on perinteinen. Otsikko "Takaisin alkeisiin" (Back to the Basics) on tietenkin monimerkityksellinen: Byrnen ajatus tämän Marvelin ensimmäisen sankarijoukkion parissa oli palauttaa heidät nimenomaan perusasioidensa ytimeen, kauas monimutkaiseksi ja hankalaksi menneistä juonikuvioista. Mutta myös tämän done-in-one-seikkailun vihollinen Diablo on perusasioiden äärellä lähettäessään neljästä klassisesta elementistä kehittämänsä mystiset olennot Ihmenelosten kimppuun. Tokihan nämä voitetaan, mutta näiden muutamien toimintasivujenkin aikana Byrne esittelee paitsi voimiaan ajatuksella käyttävän nelikon, myös perheyhteisön, joka kykenee yhteistyöhön ja laatikon ulkopuolella ajatteluun. Erittäin hyvää kamaa, ja parempaahan Byrneltä oli tämän ryhmän parissa tietenkin tulossa.

Toinen seikkailu on siis X-miehiä, yksi Claremontin ja Byrnen klassisista tarinoista 70-luvun lopulta, mutta ei siitä nyt enempää; sama stoori tulee vastaan vähän myöhemmin Ryhmä-X:n puolella. Hyvää kamaahan tämäkin on, mutta ei muutamassa sivussa oikein pääse oikeuksiinsa. "Kaikenlaista on tapahtunut X-miesten menneisyydessä", toteaa alaviitelaatikko. Nice to know.

Postipalstalla julkistetaan piirustuskilpailun tulokset. Voittajaksi selvisi tällä teoksellaan Petri Hiltunen, lieneekö miehen ensimmäisiä painetuksi päässeitä piirroksia?

Arvio: Taisin jo tulla sanoneeksikin että laatukamaahan tämä on. Byrnen Ihmeneloset kuuluu ehdottomasti Marvel-suosikkieni joukkoon, sielläkin ihan kärjen tuntumaan, ja vaikka tämä yksittäinen seikkailu onkin ehkä juonellisesti heppoinen, se on silti taidolla laadittu ja jaksaa viihdyttää.