Hämähäkkimies 10/80

1. Hirviö historian hämäristä

2. Liskojen sota

Käsikirjoitus: Len Wein

Taide: Ross Andru

Vanhin omistamani Marvel-lehti aloittaa blogin, jossa luen nelikymppisen silmin läpi loputtomasti ajanvietettä silloin joskus tarjonneet lehdet. Mitään pitkiä jaarituksia ei ole luvassa, vaan pikemminkin vaikutelmia ja havaintoja – vieläkö nämä nuoreen ihmiseen kovan vaikutuksen tehneet sarjakuvat toimivat?

Ellen väärin muista, sain Hämiksen numeron 10/80 kaverilta vaihtamalla sen päittäin Mustanaamioon tai johonkin muuhun sellaiseen lehteen, jota hän keräsi, mutta minä en. Vaihtokauppa on tapahtunut 80-luvun lopulla, minkä vuoksi tämä Hämiksen ensimmäisen julkaisuvuoden viimeinen numero on näyttänyt kovin vieraalta. Jotain vanhanaikaista näissä 70-luvun sarjakuvissa oli jo silloin.

Len Wein ja Ross Andru vastasivat 70-luvulla Marvelin ykköslehden sisällöstä pitkään, ja heidän laatimiensa tarinoiden julkaisulla suomalainenkin Hämähäkkimies aloitti. Tämä on melko kevyttä perustavaraa: Hämähäkkimies on oma suulas itsensä, sankari joka on luontevimmillaan taistellessaan myriadeja vihollisia vastaan, mutta jonka siviiliminä on ihmissuhteissaan kömpelö. Myöhemmän retconin ansiosta Mary Jane itse asiassa tietää jo tässä Peterin olevan Hämähäkkimies, minkä tiedon valossa näistä ruuduista voi etsiä piilomerkityksiä.

Tästä kakkostarinan aloitusruudusta tykkään kovasti:

Vastassa näissä tarinoissa (36-sivuinen lehti sisältää puolitoista alkuperäisnumeroa) on klassinen Hämis-vihollinen Lisko ja tämän vähemmän klassinen kollega Stegron, jonka yksinäinen kuolema on tästä lehdestä jäänyt parhaiten mieleen.

Arvio: 70-lukuisen rennolla otteella tuotettua kevyttä perus-Marvelia. Ei ikimuistoista, mutta paljon huonompaakin Hämistä on julkaistu. Suomennos on paikoitellen sympaattisen naiivia, mutta dialogi rullaa silti notkeasti.